Jo on aikoihin eletty tässä ikäväksi muuttuneessa maailmassa, eikä Suomi ole totisesti jäänyt pilanteossa

jälkeen muista.  "Maailma muuttuu eskoseni" sanoo vanha sanonta. Mutta sitä ei sanota, että se muuttuu

vain  huonommaksi.   Tässäkin maassa pannaan parastaan  -  väkisin kokoonpantu  sekohallitus muka hoi-

taa maan asioita,  vaikka mukaan hinattiin epäsuosittuja puolueita täydentämään horjuvia rivejä- tietenkin

vaaleissa suosikiksi nouseen  Perussuomalaisen puolueen ollessa syypäänä tähän vahingolliseen pakkoliit-

toon,  jossa joukko sellaisia,  jotka jäivät äänestyksessä  taka-alalle pääsivät hääräämään ja määräämään

maan asioista.  Luulisi sellaisen olevan jo perustuslain vastaista.

 Mutta ei tässä pitänyt politiikkaan puuttua vaan ihan muuhun.  Viimeisin järkyttävä ja vastenmielinen jul-

kaisurike on pääsyy siihen, että palasin taas hoitelemaan blokiani.  Egmont Kustannus, joka jo taannoin lo-

petti perinteisen Mustanaamiolehden julkaisun samalla kun potki työväkeään ulos, on nyt ilmeisen lopulli-

sesti päättänyt ottaa pesäeron koko tästä maailmankuulusta sarjakuvasta lopettamalla myös neljästi, eikun

kuudesti vuodessa lyhytaikaisesti ilmestyneen Mustanaamio Spesiaalinkin.  Häpeä on sitä suurempi kun sen

julkaisua aloittaessaan haihatteleva yritys mainosti suureen ääneen palauttavansa Mustanaamion " lukijoi-

den toivomuksesta.  Mikä oli pelkkä huuli, koska tiedetään, että Spesiaalin ottaminen julkaisukokelmaan

johtui aivan muista pakonomaisista syistä, joihin Ruotsin Bulls vaikutti.  Sarjan julkaisuoikeuksien myöntä-

misestä päättävä tahohan toivoo, että sarjaa tuotettaisi eikä tietenkään katso hyvällä sitä, että Mustanaamio-

lehteä julkaistaan enää vain kolmessa maassa.  Toisaalta Peter Grännby on sanonut, että "Mustanaamiota

saa Suomessa julkaista vain Egmont", mikä on jotenkin kyseenalainen päätös.  Koska Ruotsin Egmontin

kanssa sopimus koskee vain tuon kustantajan itse tuottamia mustanaamiosarjoja, julkaistaan esimerkiksi

Suomen sanomalehdistössä Bullsin myymiä amerikkalaisia Mustanaamioita.  Jos Egmont Kids Media Nordic

myy tuottamiaan sarjoja niiden maiden ulkopuolella, jotka ottavat osaa sarjojen valmistukseen, niistä teh-

dään aina sopimus erikseen, kuten Australian kohdalla. 

    Niin kauan kuin Egmont Kustannus pitää julkaisuoikeutensa monopolista kiinni, on turha toivoakaan

muiden kotimaisten kustantajien saavan myytäviksi niitä sarjoja, jotka on tuotettu Ruotsin Egmontin

Team Fantomenin toimesta.  Tämä nähtiin selvästi taannoin kun Harto Pasonen Mustanaamiolehden lo-

puttua halusi julkaista   kokoomakirjan allekirjoittaneen Suomessa julkaisemattomista sarjoista.  Bullsin

Peter Grännby sanoi  Ruokosenmäelle,   johon Pasonen oli yhteydessä,   juuri tuon päätöksen  "että vain

Egmont julkaisee Mustanaamiota Suomessa". Tämän kuultuaan Harto tietenkin peruutti hankkeen.

 Egmont Kustannus plus Sanoma Magazines, jotka omistavat puljun puoliksi ovat kehittyneet amerikkalais-

mallin mukaan häikäilemättömiksi business-yrityksiksi, jotka tavoittelevat vain pysyvää voittoa ja pyrkivät

eroon tuotteista, jotka eivät kovin hyvin tuota. Jos myynti  jää odotusten alle tuote  hävitetään raa´asti .

  Mustanaamio  Spesiaalia painettiin 15 numeroa. Sarja sai alkunsa ruotsalaisten juuri lopettaneesta Krönika-

lehdestä, joita kopioitiin suomennettuina versioina. Sittemmin lehdet sisälsivät Suomessa tietystä syystä jul-

kaisemattomia Mustanaamio-seikkailuja, jotka Ruotsissa valitsi julkaistaviksi Ulf Granberg,   lehden entinen

vastaava. Kun Granberg lopetti kyseisen toiminnan saattoi olla hankalaa toimia asian vaatimassa yhteistyössä

Ruotsin kanssa sarjojen suhteen, koska Egmont Kids Media Nordic AB-yrityksessa ei taida nykyisellään olla

 sellaista henkilöä,   joka olisi yhtä hyvin perillä Mustanaamiosta kuin eläkkeellä oleva Granberg.    Tämäkin

saattaa vaikuttaa asiaan, mene tiedä.  Ruokosenmäkikin on lähtenyt Egmontilta, mutta onko sillä mitään osuut-

ta tapahtuneeseen ratkaisuun, siitä ei olet tietoa tällä hetkellä eikä myöskään siitä potkittinko hänet ulos ta-

losta vai tajusiko hän lähteä itse.  Mene tiedä sitäkin.

  Joka tapauksessa se, että Suomen Egmont (plus Sanoma Magazines) päätti lopettaa julkaisun, jonka Suomen

Mustanaamio-sarjan lukijat ottivat ilolla vastaan, oli häpeällinen temppu.

  On vaikea uskoa,  etteikö suomalainen firma pystyisi pitämään yllä vain kuudesti  vuodessa ilmestyvää  jul-

kaisua jos niin haluaisi,  kun on kysymys lähes perinteisestä Suomessa vuodesta 1940 lähtien lukijoille tarjo-

tusta sarjakuvasta jos hyvää tahtoa olisi  ja kustantaja voisi hieman kiilloittaa häikäilemättömyyden tahrimaa

kilvenrämäänsä. Mutta kovan linja häikäilemättömyys ratkaisee ja voittaa kaiken inhimillisyyden ja perin-

teiden vaalimisen. Nykymaailman tyyliin kuuluu, että kaikki perinteinen pyyhkäistään pöydän alle ja suosi-

taan hömppää, jos siitä saa kiskottua euroja.

  Loppukaneettina voin vain sanoa, että ymmärrän hyvin seikkailunomaisen sarjakuvan myynnin laskevan ja

kyseisen lajin siirtymisen yhä suuremmassa määrin albumituotantoon.  Silti lehtimuotoisen lajityypin lukijoita

riittää ja heitäkin olisi kunnioitettava eikä vain suosittava pääasiassa ääliöikäisiä, kuten Egmont Kustannuksen

standi  jo Kirjamessuilla ilmaisee.    Toivottavasti firma nyt  älyää luopua julkaisuoikeuksistaan  Mustanaamio-

brändin kohdalla, sillä jo silloin kun varsinainen Mustanaamiolehti lopetettiin, löytyi useita tahoja, jotka olisivat

mieluusti ottaneet homman hoitoonsa ja jatkaneet lehden tuotantoa Suomessa. Sille, että yritys pitää mustasuk-

kaisesti kiinni yksinoikeuksistaa julkaista kyseistä ruotsalaisvalmisteista sarjaa,  ei riitä verukkeeksi vanhojen

Ruotsista kopioitujen vuosikertojen julkaiseminen. Samalla formaatilla voisi julkaista myös uudempia Suomessa

julkaisemattomia sarjoja kirjan muodossa, jossa olisi useampia sarjoja houkutuksena lukijoille, jotka mieluummin

kaikesta päättellen lukevat tuotetta, jossa on enemmän kamaa. Mutta itse lehden suhteen, joka jatkaisi Musta-

naamiolehden  perinnettä  (suosittuine lisäsarjoineen)  voisi Bulls  joustaa ja antaa tilausuuden  muillekin yrittä-

jille, varsinkin sellaisille, jotka eivät vain himokkaasti halua tahkoa maksimivoittoa samalla kylmäverisyydellä,

joka toimii humekaupassa. En voi tässä nimetä  tahoja, jotka olisivat olleet kiinnostuneita jatkamaan peruslehden

julkaisemista, koska asiasta on kerrottu minulle vaitiolovelvollisuuden puitteissa. Mutta niin kauan kun kustan-

taja saa myydyksi vanhojen sarjojen vuosikertoja, jotka on kopsattu ruotsalaisista ja vain käännetty suomeksi,

ei se tietenkään luovu oikeuksistaan, ja tuskin senkään jälkeen ellei sitä siihen pakoteta niiden toimesta, jotka

ovat sitä mahtavampia.

                                                                                          Mustiksen ystävien puolesta kirjoitti

                                                                                    Kari T. Leppänen  -  Mustanaamiopiirtäjä ihan ite

                                                                                          vaikkei hän hyödy mitään koko asiasta 

  uudestaanpäivitetty 11.2.2014